Jee!
Uusi oppimisympäristö!
https://kvo2017.blogspot.fi/p/opintojakson-prosessi.html
torstai 31. elokuuta 2017
Dialogisuus opetuksessa
Dialogisuus opetuksessa
Uusi
kouluumme ja opetukseeni tulevani ryhmä on kooltaan suurehko ja siihen mahtuu
monipuolisia luonteenpiirteitä. En haluaisi sanoa, että siihen mahtuu hyviä ja
huonoja luonteenpiirteitä vaan mieluumminkin, niin että ryhmässä on koko ryhmää
tukevia luonteenpiirteitä, joista osa vaatii ehkä enemmän huomiota kuin toiset
luonteenpiirteet.
Ryhmätyöskentelyssä
tulee kaikkien kaikki luonteenpiirteet esille, mutta opettajan tehtävä
varsinkin nuorten kanssa on hallita luonteenpiirteiden esiintymistä. Kenenkään
luonnetta ei saa lytistää, mutta opettajan tulee rakentavasti ohjata esiin
yhteistyökykyisiä piirteitä ja saada opiskelija hallitsemaan niitä
dominoivampia luonteenpiirteitä.
Opettajana
haluaisin edistää ryhmän toimintaa monologisuudesta dialogisuuteen. Opiskelija,
joka on tottunut olemaan enemmän monologisuudessa, voi toimia ryhmässä hyvinkin
hallitsevasti, mutta miten hänen esimerkkinsä avulla opettaja saisikaan
innostettua myös hiljaisempia mukaan. Tämä on monesti haasteellista, koska
hiljaisemmat opiskelijat saattavat pelätä tai aristaa kovin puheliasta
opiskelijaa, mikäli hän ei koe tyyliä omakseen. Ryhmään tulee alusta alkaen
saada hyvä ja avoin ilmapiiri, johon on helppo liittyä ja kokea
yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tätä saan opettajana vahvistettua esimerkiksi
ryhmäytymisharjoituksilla, yhteisillä projekteilla ja vaikkapa yhteisillä
retkillä ja vierailuilla alan yrityksiin.
Opettajan
roolissa on tärkeää olla selkeä ja saada ryhmä sitoutettua yhteisen asian ja
tavoitteen saavuttamiseksi. Myös opiskelijoiden tulisi ymmärtää, että jokainen
heistä on periaatteessa samassa tilanteessa, uusien opintojen alussa ja siksi
heidän tulisi tehdä yhteistyötä ryhmähengen eteen. Opettajan tulisi olla
turvallinen asia opiskelijoille, ei sellainen, jota he joutuvat pelkäämään.
Konkreettisena
esimerkkinä heti opintojen alussa teen opettajana selkeäksi koko ryhmämme
tavoitteen, siis sen, että kolmen vuoden päästä kaikkien on tarkoitus valmistua
ja saada ammatti. Myös ryhmän pelisäännöt on syytä tehdä heti opintojen alussa
ja ne tulee tehdä yhteistyössä siten, että jokainen opiskelija sitoutuu niihin.
Opettaja
voi omalla esimerkillään näyttää mallia yhteistyöstä ja avoimesta
kommunikoinnista, johon kuuluu myös väliarvioinnit onnistumisista ja palautteen
anto. Voin olla esimerkkinä myös ihan jokaisen opiskelijan hyväksymisessä ja
samanarvoisessa kohtelussa.
Ryhmässä
tulee vallita aito demokraattisuus ja myös hiljaisempien mielipidettä tulee
kuulla. Mielestäni ryhmässä ei voi olla koko kolmen vuoden aikana vain yhtä tai
kahta asiaa, joista päätetään demokraattisesti vaan niiden kuuluu olla
ripoteltuna vuosien varrelle, jotta mahdollisimman moni saisi ilmaista
mielipiteensä ja kokea, että hänenkin mielipiteellään on merkitystä.
Demokraattisuus ja johtajuus eivät aina sovi samaan lauseeseen, mutta
mielestäni kyseisessä nuorten ryhmässä tulee olla yksi esimerkki, joka
toiminnallaan ohjaa demokraattisuutta ja kitkee pois vääränlaiset käytösmallit.
Johtaja ei kuitenkaan saa olla diktaattori.
Jokaisessa
ryhmässä tulee aina ongelmia ja ne tulee ratkaista avoimella keskustelulla,
koska muuten esimerkiksi selän takan puhuminen lisääntyy ja lisää jännitteitä
ryhmässä. Mielestäni on tärkeää osata myös purkaa avoimesti se tilanne, joka on
mahdollisesti saatu aikaan selkäänpuukottamisella tai epäoikeudenmukaisella
käytöksellä. Tällä selvityskeinolla on myös kasvattava vaikutus kun opiskelija
huomaa, että ne asiat joiden tiimoilta on toiminut väärin, löytyvät edestä ja
niistä joutuu vastuuseen ja antamaan kasvot sanomisilleen. Kuitenkaan
tarkoituksena ei ole syyllistää ja etsiä yhtä syypäätä.
Ryhmätyöskentelyn
edessä opettajalla on tärkeä rooli myös motivaation ylläpidossa ja sitä kautta
myös saavutusten tukemisessa. Hyvät suoritukset tulee huomioida, mutta myös
väärästä toiminnasta tulee antaa rakentavaa palautetta.
Ryhmätyöskentelyssä
tulee muodostumis - ja rakentumisvaiheen jälkeen tyynen työskentelyn vaihe eli
ns. kuherruskuukausi, jota seuraa tiimivaihe. Tässä tiimivaiheessa työskentely
on yleensä tehokkainta ja aikaansaavinta. Mikäli tiimivaihe jatkuu pitkään,
esim. vuoden tai kaksi, se saattaa sisältää myös riitoja ja erimielisyyksiä,
mutta kun nämä saadaan ratkaistua oikein ja kehittävästi se vahvistaa
tiimihenkeä. Viimeisenä ryhmän vaiheena on hajoamisvaihe, joka saattaa tuoda
monelle jopa haikeita tunteita. Tässä vaiheessa on tärkeää tehdä yhteisistä
vuosista yhteenveto ja arviointi sekä mahdollisesti myös projektin luonteesta
riippuen pohtia seuraavia vaiheita ja kuvioita, joilla edetään, joko ryhmänä
tai erikseen. Tästä esimerkkinä vaikkapa jatko-opintojen suunnittelu tai
hojks-opiskelijoilla jatkosuunnitelmat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)