Diffeentiaalipsykologisen ihmisen perikuvanamme toimii 43-vuotias Ulla, joka taistelee parhaillaan ikäkriisin kanssa, sillä hän on saanut kotoaan vahvat eväät sellaiseen ajatteluun, että ihminen on aina väärässä iässä. Ulla on pohjimmiltaan todella kiltti ja huomaavainen ja siksi tämä ikäkriisi onkin hänen omaa sisäistä kumpuiluaan. Hän pyrkii jatkuvasti peittämään kaikki häneen itseensä liittyvät heikkoudet ja olemaan vahvempi kuin oikeastaan onkaan. Tätä heikkouksiensa peittelyä Ulla on harrastanut lähestulkoon koko ikänsä ja nyt se alkaakin räjähtelemään myös ulospäin, sillä Ullan, perinpohjin maailman kilteimmän ihmisen, on nykyään vaikea olla itsensä kanssa. Hän on jo lapsesta asti joutunut peittämään vahvan ja itsenäisen äitinsä läsnä ollessa kaikki heikot ominaisuutensa. Nämä sisälle kasatut "heikkoudet" ovat kasautuneet Ullan sisälle valtavaksi möykyksi, jonka purkautuminen ilmenee mielenterveysongelmina ja masennuksena. Tämäkin masennusalttius äidin suvun puolelta perittynä.
Ulla käyttäytyy kuitenkin ulospäin hyvin kilttinä ja kohteliaana, jottei "kukaan vain huomaisi mitään poikkeavaa". Hän ei ole saanut, eikä saa vieläkään näyttää tunteitaan.
Ulla on asunut muutaman vuoden avomiehensä kanssa ostetussa omakotitalossa, joka ostettiin pitkän erillään asutun seurustelusuhteen jatkeeksi. Tiiviin yhteiselon myötä heidän erilaiset persoonansa vain vahvistuivat, Ulla alkoi kilttinä ihmisenä alistua pikkuhiljaa jopa narsistin piirteitä omaavan miehensä tahtoon. Ja edelleenkään Ulla ei saanut näyttää niitä tunteitaan vaan hänen piti olla tyyni ja myötäillä miehensä tahtoa.
Ullaa huolettaa päivittäin heidän rahatilanteensa, joka ei ole kehuttava, koska kumpikaan heistä ei ole töissä ja vähäiset rahat kuluvat miehen alkoholiin, jota hänen tulee ehdottomasti saada Ullan eittämisestä huolimatta. Ulla suhtautuu rahaan hyvin vaatimattomasti, ei pröystäile eikä tuhlailisi, jos sitä nyt ylipäänsä edes olisi. Tämäkin kodin peruja, jossa rahalla ei ollut valtaa, päinvastoin.
Ulla on pakosta tekemisissä hoitokodissa asuvan äitinsä kanssa, koska on vaan niin kiltti vaikkei todellisuudessa haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä ja pahoittaa joka ikinen tapaamiskerta omaa mieltään, koska muistisairas äitihän nyt kertoo mielipiteensä hyvinkin suoraan ja yleensä aina vika on Ullassa. Ulla ei ole yhteydessä sisaruksiinsa eikä äiti juuri koskaan puhu hänelle heistä.
Ullalla ja hänen miehellään on ollut yhteinen kuljetusalan yritys, joka kuitenkin ajautui konkurssiin puolitoista vuotta sitten. Tämä oli molemmille kova paikka, mutta Ullan avomiehelle vielä kovempi kuin Ullalle itselleen. Mies on alkanut näyttää pahoinvointiaan vielä narsistisemmin muun muassa käyttämällä hyväkseen Ullan kiltteyttä, sillä eihän Ulla voi häntä kieltää käyttämästä alkoholia, erityisesti useita viinapaukkuja päivässä. Ullaahan tuokin tietysti huolestuttaa.
Mikäli Ulla olisi vapaa menneisyyden taakoistaan, hän olisi mitä voimaannuttavinta ja positiivisinta seuraa. Se kertookin parhaiten hänen suhtautumisestaan elämään. Sellainen hän haluaisi olla jos hänellä ei olisi niitä taakkoja sisällään. Edelleen kiltteyttään hän pyrkiikin tähän positiivisuuteen, jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Erityisesti vähäisille ystävilleen hän haluaa olla kohtelias ja avulias.
Ulla on hyvin lapsirakas, mutta omia lapsia hänellä ei ole, koska hän ei ole ikinä kokenut olevansa esikuva omille lapsilleen, koska
joutuu niin paljon kamppailemaan itsensäkin kanssa. Siksi lastenhankinta on aina tuntunut hänestä lähes toteutuskelvottomalta idealta. Sittemmin hän on jättänyt koko lapsiasian pohdinnan täysin taka-alalle elämässään.
Ulla on käynyt muutamia työvoimapoliittisia lyhytkoulutuksia, mutta ei ole niistä löytänyt itselleen kiinnostavaa alaa oman firman konkurssin jälkeen. Ulla on hyvin sitoutuvainen ja siksi hän jotenkin tiedostamattaan elää vielä siinä ajassa, jolloin heidän firmallaan meni kaikki hyvin ja hän uskottelee itselleen ettei löydä mistään enää yhtä mukavaa työtä ja on siksi ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan. Hänelle kaiken uuden oppiminen on haasteellista, mutta parhaansa hän aina yrittää silläkin saralla, kiltti kun on. Hänellä on vielä tuossakin iässä hyvin jäsentymätön kuva omista hyvistä ominaisuuksistaan ja vahvuuksistaan, joita pystyisi työmarkkinoilla hyödyntämään. Hän ei oikein luota itseensä. Opetettavana hän on nöyrä eikä ikinä kyseenalaista korkeampaa auktoriteettia, kuten opettajaansa. Tai miestään. Hän nielee mukisematta kaiken uuden informaation, joka saattaa myös olla omanlainen este hänen oman polkunsa löytämiselle. Hänen päässään on ikään kuin järjestelemätön kaaos kaikkea, eikä hän löydä uusille tiedoille tai taidoille sijaa omassa elämässään eikä hän näe miten hän voisi niitä hyödyntää.
Ullan mahdollisuuksia elämässä on ääretön kiltteys ja nöyryys, jotka taas ovat välillä vastaan hänen omia etujaan. Näitä ominaisuuksia hänen miehensä käyttää hyväkseen. Siksi voisikin sanoa, että avomies on hänen pahin rajoitteensa elämässä. Toiseksi pahimpana tekijänä on hänen sisälleen kasautunut cocktail masennusta ja kuviteltuja, osin itse kehitettyjä heikkouksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti