Erilaisia ihmiskäsityksiä

Ihmiskäsitykset

Marxilainen ihmiskäsitys

Marxilaisen ihmiskäsityksen mukaan ihmisen käsitykset ovat riippuvaisia ihmisen sen hetkisestä sosiaalisesta sijainnista ihmiskunnassa. Kyseisessä teoriassa ei käsitellä näkemyksiä psykologisista näkökulmista vaan kaikki ihmisen toiminta on riippuvaista yhteiskunnassa vallitsevasta kapitalismista. Luontaisesti ihmisen vietti vie vain ruoan ja hengissä pysymisen perässä, eikä ohjaa vaistomaisesti lainkaan yksityisomistukseen ja irtaimiston omistukseen. Vaan tämä vietti johtuu yhteiskunnan paineesta ja sen rakentumisesta yksityisomistuksen varaan.

Marxin mukaan ihmisellä on kolme suhdetta yhteiskuntaan eli hänen suhteensa työhön, tiedollinen suhde objektiiviseen todellisuuteen ja hänen paikkansa ja suhteensa yhteiskuntaan. Marxilaisessa käsityksessä vain työ mielletään oikeanlaiseksi elämäksi, jossa minuus tulee täydellisesti esille ja ihmisen persoona nojautuu täydellisesti yhteiskuntaan ja hän peilaa itseään sen kautta.

Marxilainen ihmiskäsitys on siis yhteiskunnan muuttumisen myötä mukautuva ja elää yhteiskunnan muuttumisen mukaan. Ideaalitilanteessa ihminen ei toimi vain omaksi edukseen vaan toimii yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla muita ihmisiä kohtaan.  (Hirsjärvi  1985, 163).

Behavioristinen ihmiskäsitys

Behavioristisuus oli voimissaan 1900-luvulla ja sen tärkeimpinä tukijoina pidetään Ivan Pavlovia ja B.F. Skinneriä. Käsityksessä ihminen mielletään passiiviseksi objektiksi, jonka ulkoinen käyttäytyminen on tutkimuksen kohteena. Oppiessaan ihminen pyrkii mielihyvän kokemiseen ja sen vuoksi vahvistaminen opetusmetodina onkin behavioristisen ihmiskäsityksen toiminnan pohja.

Yleisessä opetus- ja kasvatustyössä behaviorismi on yleisessä ja keskeisessä roolissa, jolloin vallalla opetuksessa on hyvin perinteinen roolijako, jossa opettaja toimii lähes ainoana tiedonlähteenä ja oppilas tiedon vastaanottajana ilman kyseenalaistamista. Tämän metodin perusteella ihmistä voidaan muokata halutunlaiseksi, koskien erityisesti muokkautumista muiden vaikutuksesta. Behaviorismissa oppimista ja ihmisen käyttäytymistä ohjataan ulkoisin palkinnoin ja rangaistuksin (Hirsjärvi 1985, 184)

Differentiaalipsykologinen ihmiskäsitys

Differentiaalipsykologia on kiinnostunut ihmisten ja ihmisryhmien keskinäisestä dynamiikasta ja niiden erilaisista ilmenemismuodoista sekä niiden eroista ja syistä. Karkeasti jaettuna tämä ihmiskäsitys voidaan jakaa kahteen ryhmään, perinnöllisyysorientoituneet tutkijat ja ympäristöorientoituneet tutkijat, jolloin he ovat eri mieltä geenien ja ympäristön vaikutuksesta  yksilön henkisiin kykyihin, älykkyyteen ja persoonallisuuteen.

Galton loi differentiaalipsykologian perusteet 1800-luvulla ja Galtonin mukaan yhteiskunta koostuu yksilöistä, joiden henkilökohtaiset ominaisuudet määräävät heidän asemansa yhteiskunnassa. Hänen mukaansa kaikki tieto otetaan vastaan havaintojen kautta ja mitä kyvykkäämmät havainnointireseptorit ovat, sen älykkäämpi ihminen on. Ihmisten väliset erot ovat siis biologisesti eroavia.  Galton suunnitteli muun muassa testejä, joissa hän mittasi motorisia toimintoja. Näin hänen merkityksenä tilastollisten menetelmien kehittämisessä ja testimenetelmien kehittäjänä on ollut merkityksellinen ihan nykypäiväänkin peilattuna.

Yhtenä keskeisenä tutkimisen alueena on älykkyys, joka mielletään perinnöllisyysorientoituneiden tutkijoiden mukaan lähes ainoastaan henkiseksi kyvyksi ja sen osamäärän vaihtelu selittyy lähestulkoon ainoastaan perinnöllisyydellä. Ympäristöorientoituneiden tutkijoiden mukaan taas älykkyys on pohjimmiltaan sosiaalista.

Differentiaalipsykologisessa ihmiskäsityksessä on laajasti ymmärrettynä mikä tahansa olemassa oleva käsitys ottaa kantaa erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien käyttäytymisen eroihin ja niiden selittämiseen. Traditionaalinen tai klassinen differentiaalipsykologinen ihmiskäsitys korostaa perinnöllisyyden merkitystä selitettäessä erilaisia yksilöiden käyttäytymistapoja.

Käsityksen selkeinä piirteinä nähdään, että ihmiset ovat erilaisia jo heti syntymästä lähtien ja ihmisten erilaisuudessa on kyse heidän ominaisuuksistaan, ei missään nimessä arvostaan. Myös ihmisten synnynnäiset erot näkyvät monessa asiassa, kuten älykkyydessä ja persoonallisuudessa sekä psyykkisiin sairauksiin sairastumisen riskinä sekä taipumusalttiutena rikollisuuteen. (Hirsjärvi  1985, 192-205).

Lähdeluettelo:

Hirsjärvi, S. (1985). Johdatus kasvatusfilosofiaan. Helsinki: WSOY.