Tehtävä: Opettajan itsetuntemus ja vuorovaikutusosaaminen

Itsetuntemus ja vuorovaikutusosaaminen open työssä Opettajan työssä korostuu huomattavasti vuorovaikutusosaaminen. Opettaja tapaa työssään päivittäin useita kymmeniä, joskus joku muutamia satoja opiskelijoita ja se jos mikä luo haasteita asianmukaiselle vuorovaikutustaidolle. Vuorovaikutustaito muuttuu mielestäni käsitteenä riippuen mitä subjektiivista kommunikointitapaa pohditaan. Yleisesti ottaen vuorovaikutustaitojen ylläpitäminen on todella tärkeää pysyäkseen mukana kiristyvillä työmarkkinoilla. Ihmisellä tulee olla "pelisilmää" käyttää kussakin tilanteessa oikeanlaisia vuorovaikutustaitoja ja -tapoja. Yleisesti ottaen vuorovaikutustaidot pohjautuvat osin myös kotikasvatukseen ja se on yleistä hyväkäytöksisyyttä ja kykeneväisyyttä sekä tapa kommunikoida myös tuikituntemattomien kanssa. Itsetuntemuksessa tärkeää on oivaltaa omat käyttäytymistavat ja -mallit, sekä kyetä hahmottamaan miksi toimii juuri tuolla tavalla kuin toimii. Itsetuntemus saattaa myös alitajuntaisesti ohjata ja neuvoa. Tunteet vaikuttavat paljon oppimiseen ja tunnetilojen vaikutusta kunkin hetken oppimistilanteeseen arvostetaan ehkä liian vähän eikä sitä osata ajatella riittävästi, että jos opiskelijoilla on ollut vaikkapa tauolla keskinäisiä konflikteja niin heidän tunteensa saattavat käydä liian kuumina eikä oppimiseen ole resursseja tuolla hetkellä (Lonka, 2015, 134-155.)

  Se on ihmisen sisäinen, mutta vahvasti aistinvarainen ominaisuus. Olen ammatillinen opettaja ja uskon, että pienetkään luokan keskinäiset konfliktit eivät jää minulta huomaamatta. Osaan myös puuttua niihin vaativalla korrektiudella, mutta kuitenkin riittävän määrätietoisesti. Olen luonteeltani kiltti ja hauska sekä tunnollinen, heikoin piirteeni luonteessani on asioiden viime tippaan jättäminen. Tätä ominaisuutta olen pyrkinyt tietoisesti parantamaan jo usean vuoden ajan, oikeastaan heti siitä alkaen kun asioita on ihan oikeasti alkanut olemaan omalla vastuullani. Olen mielestäni kehittynyt tässä asiassa positiiviseen suuntaan, mutta parannettavaa on edelleenkin. Pyrin nykyään aina ajattelemaan, että mieluummin hoidan ikävätkin asiat heti pois alta kuin että ne vaivaisivat minua monen monta hetkeä niin että jopa öisin herään pohtimaan tekemättömiä asioita. Edellä mainittu asioiden hoitaminen heti pois alta on myös toiminut erittäin hyvänä stressinhallintakeinonani. Stressiä ei muodostu kun asiat on hoidettu. Ja tietysti hyvin käytännönläheinen "älä tee näin" -esimerkki on tämä tehtävä; hoidan, mutta en aina ajoissa. Tämä harmittaa itseäni valtavasti. Olen kuitenkin tyytyväinen, että nyt opekoulun aikana mitkään tehtävät, niin koulussa kuin työssä eivät ole kasaantuneet vaan aina olen hoitanut edellisen tehtävän pois alta. Kaipa sitäkin sitten voisi sanoa kehittymiseksi... Koen kaikkinensa, että olen hyvä keskustelemaan ja erityisesti smalltalkaamaan, huomioin ryhmässä aina erilaiset keskustelijat ja haistan todella helposti ilmapiirin ja mielialat.

Tärkeimpinä henkilökohtaisina arvoinani pidän rehellisyyttä ja kiltteyttä kanssaihmisiä kohtaan. Heikoin arvoni henkilökohtaisessa minässä on avoimuus omista tunnoista. Hassusti kuulostaa menevän ristiin rehellisyyden kanssa, mutta tarkoitan tuolla sitä, että kaikissa tekemisissäni ja sanomisissani haluan olla rehellinen, mutta omaa sisintäni avoimuuden tiimoilta avaan vain läheisilleni. Johtuneekohan tämä yläasteaikaisesta koulukiusaamisesta, hyvin todennäköistä, mutta koen tuon koulukiusaamisen myös vahvistaneen minua erittäin suuresti ja avanneen näkökulmaa opettajan työhön. Koulukiusaamiseni loppui kuin seinään voitettuani ysiluokalla kirjoituskilpailun, jonka myötä kiusaajat saivat "pitkän nokan", kuten haluan asian ajatella. Tuo aika auttoi minua ihan oikeasti ymmärtämään, että ongelmat eivät olleet minussa vaan kiusaajissa, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Jälkeenpäin kuulin, että kiusaajat olivat sortuneet runsaan alkoholin ja tupakan käytön kautta huumeisiin.

Tuon ajanjakson runtelemana aloin uskaltamaan sanoa mielipiteitäni ääneen ja keskustelemaan eriävistä mielipiteistä rakentavasti. Tästäkin on open työssä kehittävän vuorovaikutuksen osalta paljon hyötyä. Itsetunto on syvintä ja vilpitöntä luottamusta itseen. Itsetunnon avulla voi päästä todella pitkälle, mutta jos ihminen ei luota itsetuntoonsa, voi hänelle koitua siitä esteitä ja hidasteita elämässä. Mielestäni myös yksi opettajan tärkeä uskottavauutta lisäävä tekijä, tietysti aidon tietämyksen lisäksi, on karisma. Karisma mielletään yleensä ihmisen kykyyn miellyttää muita, mutta mielestäni se ei omaan korvaani tarkoita sitä, vaan se tarkoittaa henkilön uskottavuutta ja asiasisällön pitävyyttä. Joskus karisma mielletään myös maaniseen kykyyn manipuloida ihmisiä, mutta tähän opettaja ei saisi ikinä sortua (Kortesuo, 2015, 55-63.)

On paljon asioita, joissa luotan itseeni, mutta on myös muutama asia, joissa en ole kovin vahva, kuten kielten opiskelu ja niiden käyttäminen. Sen osalta itsetuntoni on heikko. Tätäkin taitoa pystyisin vahvistamaan aktiivisella opiskelulla ja kielen puhumisella ihan normaalissa arjessa. Tuntuu vain, että aika ei riitä kaikkeen mitä olisi hyödyllistä harjoittaa. Itsetunto saa ihmisentekemään yleisesti hyväksyttäviä ja oikeita ratkaisuja ja vääriä tehdessä itsetunto saa ihmisen myöntämään virheensä. Oppimisympäristö ei ole pelkkä luokkahuone tai miljöö vaan sen rakentaminen alkaa heti uuden luokan saapuessa keskinäisestä luottamuksesta, keskusteluyhteydestä ja kiitoksesta. Kiitos on mielestäni todella tärkeä asia, jota varsinkin nuorten kanssa tulisi käyttää enemmän. Monelle nuorelle jo pelkän puhelun soittaminen opettajalle voi olla tosi pelottava ja suuri asia ja siitä tulee aina muistaa kiittää opiskelijaa, esim. "kiitos kun soitit ja huolehdit asiasta". Vastavuoroisesti opettajan tulee myös hoitaa lupaamansa asiat.

Jos puhutaan fyysisestä oppimisympäristöstä niin siihen on kriteerejä ihan niin paljon kuin on opiskelijoitakin eikä se ole yksiselitteinen juttu. Lähtökohtaisesti oppimisympäristön tulee olla rauhallinen, siisti ja ergonominen. Näiden asioiden ollessa hallussa voidaan alkaa puuttua yksilökohtaisiin ominaisuuksiin ja esimerkiksi sisustukseen.

Sisustuksellakin on suuri merkitys yleisen fiiliksen luojana. Siisteys taas ruokkii opiskelijoitakin siisteyteen ja hiljaisuus antaa työrauhan. Aina nämäkään ominaisuudet eivät täysin toteudu kun oppimisympäristöjä on monenlaisia kuten maatila, kampaamo, korjaamohalli... Näissä ympäristöissä on tärkeä huolehtia oikeanlaisesta työturvallisuudesta ja varustuksesta, kuten kuulo- ja näkösuojaimista.

Tavoitteenani ennen opekoulua oli opekoulun aikana oppia ymmärtämään vielä entistäkin enemmän erilaisia oppijoita ja saada rohkeutta käyttää erilaisia opetusmenetelmiä.

Mielestäni olen onnistunut näissä molemmissa jo kohtalaisesti. Olen myös alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota oppimisympäristön ergonomiaan ja siisteyteen sekä olen saanut vietyä tiimissämme läpi idean jokakeväisestä pedagogisesta tiimipäivästä, jossa tiimin opet jakavat erilaisia pedagogisia menetelmiä ja kertovat niiden toimivuudesta. Lähteet: Lonka, K., (2015) Oivaltava oppiminen. Keuruu, Otava. Kortesuo, K., (2015) Karisman käsikirja. Helsinki, Kauppakamari.